Neljä warhaista tiedenaista taiwaankantta tutkimassa

KTM Anu Rainela-Lankinen, Alnilam

Tähtitieteen historia kertoo tavallisesti vain taivasta tutkineista miehistä. Osin tähän vaikuttaa se, että pääsääntöisesti naisia ei koulutettu, eivätkä naiset päässeet yliopistoihin ennen 1800-lukua. Universumin kuvan muodostumiseen ja taivaankannen ilmiöiden ymmärtämiseen on kuitenkin vaikuttanut joukko ennakkoluulottomia ja oppineita naisia, jotka ansaitsevat tulla esitellyiksi. Heistä Hypatia Aleksandrialainen vaikutti aivan antiikin ajan lopulla ja Hildegard Bingeniläinen 1100-luvulla. Vaikka antiikin ajan auktoriteettien oppien kyseenalaistaminen yleistyi vasta keskiajan lopulla, Hildegard uskaltautui jo omana aikanaan kehittämään Aristoteleen universumimallia. Samaa ennakkoluulotonta ajattelutapaa edustivat myöhemmin Sophie Brahe ja Keplerinkin laskelmia parannellut itseoppinut tähtitieteilijä Maria Cunitz, vaikka heidänkin osaamisensa perustui antiikin ja keskiajan oppeihin.

Hypatia Aleksandrialainen

Antiikin tähtitieteen viimeinen edustaja

Hypatia syntyi vuoden 355 tienoilla Rooman valtakuntaan kuuluvassa Aleksandriassa. Hänen isänsä Theon oli Museionin, muusien temppelin matemaatikko ja johtaja. Museion lienee ollut maailman vanhin tieteen tutkimuslaitos ja siten ensimmäinen yliopiston kaltainen opetus- ja tutkimuslaitos maailmassa. Museionin yhteydessä toimi kuuluisa Aleksandrian kirjasto. Theon piti tärkeänä, että hänen tyttärensä Hypatia omaksui aikansa keskeiset tieteenalat, ja mitä ilmeisimmin kirjaston aarteet olivat Hypatian saatavilla. Hänen uskotaan toimineen Museionin opettajana.

Hypatian omia kirjoituksia ei ole jäänyt jälkipolville, mutta eri historioitsijoiden mukaan Hypatian oppineisuutta arvostettiin laajasti. Häntä pidettiin jopa isäänsä parempana matemaatikkona, ja erityisesti hänen astronomian eli tähtitieteen osaamisensa herätti huomiota. Hypatian filosofian taitoja ja kaunopuheisuutta on myös ylistetty.

Museion ja muut Aleksandrian koulut lakkautettiin, kun kristinuskosta tuli valtionuskonto. Silloin Hypatia alkoi opettaa pienryhmiä kotonaan. Hänen oppilaansa olivat etupäässä kreikkalaisten varakkaiden sukujen nuoria miehiä. Opetuksessaan Hypatia yhdisti matematiikan, tähtitieteen ja uusplatonisen filosofian. Hypatia piti julkisia luentoja myös suuremmille yleisöille.

Historioitsijoiden mukaan Hypatia kommentoi kirjoituksissaan kreikkalaisten suurten oppineiden tekstejä: Apollonios Pergeläisen kartioleikkauksia, Diofantoksen aritmetiikkaa, Arkhimedeen teorioita pallon ja kartion pinta-aloista ja tilavuuksista sekä Klaudios Ptolemaioksen tähtitiedettä. Juuri tähtitieteen kommentaarit tekivät Hypatiasta maailman ensimmäisen tunnetun naisastronomin. Ehkä juuri sen vuoksi Hypatia kuvataan usein astrolabi, antiikin ajan tähtitieteellinen laskukone kädessään.

Klaudios Ptolemaios, aleksandrialainen kartografi ja tähtitieteilijä julkaisi vuoden 150 tienoilla pääteoksensa Mathematike syntaksis (myös Almagest), johon hän oli koonnut aikansa tähtitieteellisen tiedon. Se sisältää mm. tähtiluettelon ja varsin kehittyneen planeettateorian.  Hypatia korjasi joitakin Ptolemaioksen tekstejä ja muokkasi niitä helpommin luettaviksi. Erityisesti Hypatia kommentoi Almagestin kolmatta lukua, joka käsittelee Auringon liikettä, ja teki siihen lukuisia matemaattisia parannuksia. Hän teki merkittäviä korjauksia myös Kuun ja planeettojen liikkeitä käsitteleviin Almagestin lukuihin.

Almagest oli keskeinen tähtitieteen oppikirja Euroopassa aina 1500-luvulle saakka, ja siten Hypatian kädenjälki näkyi eurooppalaisessa tähtitieteen opetuksessa yli tuhannen vuoden ajan. Almagestin oppien merkitys alkoi hiipua vasta Keplerin, Kopernikuksen ja Galilein havaintoihin perustuvan uuden aurinkokeskeisen maailmankuvan tultua hyväksytyksi.

Hypatia osallistui aikalaistensa tavoin Aleksandrian poliittiseen elämään ja joutui suurelta osin sukupuolensa mutta myös näkemystensä johdosta epäsuosioon. Vatikaanin oppien mukaan astronomian ainoa tarkoitus oli laatia ennustuksia, ja siten myös Hypatian astronomiset laskelmat ja opetukset nähtiin epäjumalanpalvontana ja noituuden harjoittamisena. Tämän johdosta kristityt munkit kivittivät Hypatian kuoliaaksi vuonna 415 osana laajempaa Aleksandrian kristillistämistoimintaa. Raaka murha sinetöitiin vielä silpomalla ja polttamalla Hypatian ruumis. Raaka teko aiheutti pahennusta jo omana aikanaan.

Hildegard Bingeniläinen

Taivaallisten näkyjen näkijä

Hildegard syntyi vuoden 1098 tienoilla reininmaalaiseen aatelisperheeseen. Hän oli lapsena varsin sairaalloinen ja näki jo pienenä voimakkaita valonvälähdyksiä, näkyjä, joita hän nimitti ”elävän valon häivähdyksiksi” ja joiden hän koki olevan jumalallista alkuperää. Hildegard annettiin teini-iässä benediktiiniläisluostariin kasvatettavaksi, sillä sairaalloisuutensa vuoksi hänen ei uskottu pääsevän naimisiin. Hildegard osoittautui tunnolliseksi ja ahkeraksi oppilaaksi, ja hän oli hyvin pidetty sisaryhteisössä. Hildegardin näyt jatkuivat luostarissakin, ja niitä tutkittiin jopa kirkkoisien voimin. Vuonna 1147 paavin päätöksellä näyt tulkittiin Pyhän Hengen ilmentymiksi. Myöhemmällä iällä yksi Hildegardin näyistä kehotti häntä kirjoittaman kaiken näkemänsä ja kokemansa muistiin, minkä ansiosta historiaan on jäänyt merkittävä määrä hänen teoksiaan.

Vuonna 1150 Hildegard perusti sukunsa avustuksella oman luostarinsa Reinin varrelle Rupertsbergiin. Sivuluostarin hän perusti vuonna 1165 Eibingeniin. Näissä luostareissa nunnat saivat koulutusta ja pääsivät tekemään tutkimustyötä, mitä mahdollisuutta keskiajalla ei mikään muu organisaatio naisille tarjonnut.

Hildegard Bingeniläinen oli erittäin monipuolisesti lahjakas, ja hän julkaisi lukuisia teoksia, kuten teologis-kosmologisia kuvauksia maailman ja ihmisen synnystä, käytännön elämäntapaoppaita, luonnontiedon ja luonnonhistorian teoksia sekä sairauksien syistä ja hoidoista kertovia teoksia. Tämän lisäksi Hildegard sävelsi kirkkomusiikkia, jota jopa hänen aikalaisensa kehuivat maailman kauneimmaksi musiikiksi. Jälkipolville on säilynyt noin 80 sävellystä, ja häntä pidetään yhtenä länsimaisen musiikinhistorian ensimmäisistä nimeltä tunnetuista säveltäjistä.

Hildegard kirjoitti näyistään kolme uskonnollista teosta. Niissä kaikissa hän kuvaa jonkin näyn ja tulkitsee sen sitten Raamatun perusteella. Runsaasti kuvitetut kirjat olivat suosittuja keskiajalla, ja jopa paavi suositteli niitä luettavaksi.

Hildegard oli myös varsin käytännönläheinen luonnon tarkkailija. Hän laati useita maallisia teoksia muun muassa luonnontieteestä ja terveydestä sekä sairaanhoidosta. Hildegard oli erityisen kiinnostunut kasvien, eläinten ja kivien parantavista ominaisuuksista, mutta hän tutki myös Jumalan vaikutusta ihmisen terveyteen.

Luostareiden kuului tuottaa oma ruokansa, ja luostarien puutarhoista löytyi keskiajalla myös lääkinnällisiä yrttejä ja kasveja, joilla uskottiin olevan parantavia ominaisuuksia. Hildegard tutki kasveja ja niiden ominaisuuksia ja sekoitti niistä tinktuuroja, joilla hän hoiti sairaita ja hankki näin mainetta parantajankyvyillään. Hildegard laati ohjeita luostaripuutarhojen hoitamiseksi, ja koska hän kunnioitti luonnon kauneutta ja sen parantavia ominaisuuksia, hän kannusti myös aikansa ylimystöä perustamaan puutarhoja. Muotopuutarhoihin hän kehotti valitsemaan paitsi hyödyllisiä kasveja myös kasveja, jotka olivat kauniita katsella. Hildegardin puutarhansuunnitteluohjeilla perustettiinkin satojen vuosien ajan puutarhoja ympäri Keski-Eurooppaa.

Nunnaluostarin kasvattina Hildegard luonnollisesti arvosti neitsyyttä, mutta kirjoitti myös äitiydestä, perhe-elämästä ja seksistä. Hän jopa kuvaili ja kannusti naisia nauttimaan avioseksistä. Vaikka hän Raamattuun nojautuen varoitti lihallisten ilojen väärinkäytöstä, hän myös kannusti ihmisiä pitämään kohtuudella hauskaa: syömään hyvin, juomaan kohtuullisesti ja pitämään hauskaa. Paastonkaan ei pitänyt olla pelkkää kärsimystä. Hildegard oli ehkä ensimmäinen naispuolinen kosmologi. Häntä askarrutti maailmankaikkeus, sen muoto ja olemus. Hänen mielestään Aristoteleen maakeskeinen maailmankaikkeusmalli ei kuvannut riittävästi universumia, ja siksi hän syvensi sitä kristinuskon oppien mukaan. Hänen varhaisempi mallinsa kuvaa maailman ovaaliksi. Sen keskellä on Maa, johon kuuluu neljä antiikin peruselementtiä: maa, vesi, tuli ja ilma. Maata ympäröi avaruus, johon planeetat, kiintotähdet, Aurinko ja Kuu ovat kiinnittyneet.

Myöhemmässä maailmankaikkeuden mallissaan Hildegard kuvaa ikuisen rakkauden, caritaksen, tulikehänä, joka sulkee sisäänsä kaikki maailmankaikkeuden eri kerrokset: tulikehän, jonka sisällä ovat ilmakehä, vesikehä ja maaelementti. Planeetat, joita tuohon aikaan kutsuttiin kiertotähdiksi, Hildegard sijoittaa omille kehilleen. Mars, Jupiter ja Saturnus kuuluivat uloimpaan tulikehään kirkkaimpien kiintotähtien ja etelätuulen kanssa. Sisemmässä tulikehässä oli Aurinko pohjoistuulen, salamien, ukkosen ja raemyrskyjen kanssa. Ilmakehässä puhalsi länsituuli, ja sieltä löytyivät Venus, Merkurius ja Kuu. Ulommalla vesielementin kehällä puhalsi itätuuli, ja sisimmälle vesikehälle sijoittuivat loput kiintotähdet. Lähimpänä Maata oli pilvien valtakunta. Ihmisen, mikrokosmoksen, Hildegard sijoitti taivaankappaleiden ja luonnonvoimien keskelle makrokosmoksen, maailmankaikkeuden voimien lävistämäksi – tai pitelemään maailmankaikkeuden lankoja käsissään.

Pitkän elämänsä aikana Hildegard Bingeniläinen kävi laajaa kirjeenvaihtoa aikansa mahtihenkilöiden, niin kirkkoisien kuin maallisten vallanpitäjienkin kanssa, ja hänen mielipiteitään kuunneltiin – eihän kukaan oikein kehdannut kiistääkään Hildegardin itse Jumalalta saamia näkyjä ja viestejä. Ansioistaan Hildegard sai paavilta arvonimen prophetissa teutonica, saksalainen naisprofessori.

Hildegardin kuoltua vuonna 1179 useat tahot esittivät hänen kanonisointiaan. Useat paavit käsittelivätkin asiaa 1200-luvulla, mutta pyhimykseksi Hildegardia ei koskaan julistettu. Siitä huolimatta Hildegard tunnetaan pyhänä joissakin katolisissa pyhimysluetteloissa, joissa hänen kuolinpäivänsä 17.9. on merkitty hänen muistopäiväkseen.

Sophie Brahe

Tähtitaivaan havainnoija

Aatelisperheen lapsista, Tychosta ja Sophiesta tuli vuosikymmeniksi tehokas työpari tähtitieteen tutkijoina. Tycholla oli Hvenin saarella nykyisen Ruotsin ja Tanskan välisessä salmessa tuon ajan merkittävimpiin kuuluva tiedekeskus, Uraniborgin observatorio, joka oli täynnä erilaisia tähtitieteellisiä laitteita. Tycho havainnoi observatoriossaan Aurinkoa, Kuuta, planeettoja ja tähtiä. Hän opetti pikkusiskolleen Sophielle puutarhanhoitoa ja kemiaa, mutta ei astronomiaa, sillä heidän vanhempiensa mielestä astronomia ei ollut sopivaa toimintaa aatelisille eikä etenkään tytöille. Tycho kuitenkin kirjoitti, että hän oli ylpeä siitä, että sisar oli opiskellut astronomiaa omatoimisesti, tutkinut saksankielisiä kirjoja ja jopa käännättänyt latinankielisiä kirjoja omilla varoillaan voidakseen opiskella niitäkin.

Sophie ryhtyi veljensä avustajaksi vuoden 1573 tienoilla. Öisin Tycho teki havaintoja, jotka Sophie kirjasi ylös, ja päivisin hän kirjoitti muistiinpanoja puhtaaksi sekä teki laskelmia taivaankappaleiden liikkeistä. Tarkkojen havaintojen pohjalta alkoi kehittyä uudenlainen malli aurinkokunnalle, mutta aika ei ollut vielä valmis hyväksymään aurinkokeskeisyyttä.

Sophien kyky tehdä astronomisia laskelmia auttoi häntä myös laatimaan horoskooppeja aikansa mahtihenkilöille, jopa kuninkaallisille. Horoskoopeista saamillaan tuloilla hän pystyi myöhemmin myös elättämään itsensä. Vielä 1500-luvullahan raja astronomian ja astrologian välillä oli varsin epämääräinen, ja useimmat astronomit rahoittivat tähtitieteellisen tutkimustoimintansa laatimalla horoskooppeja.

Kirjeenvaihdon perusteella tiedetään, että Sophiella oli erittäin laajat tiedot tähtitieteestä, astrologiasta, lääkekemiasta ja puutarhanhoidosta, mikä viittaa hänen perehtyneen myös Hildegard Bingeniläisen teoksiin.

Maria Cunitz

Astronomiaa kaikelle kansalle

Sleesialaisen Maria Cunitzin isä Heinrich Cunitz vietti 1600-luvun alkupuolella vuoden Tyco Brahen Uraniborgissa Hvenin saarella tähtitiedettä opiskellen. Siellä hän tutustui myös Tycon sisareen Sophie Braheen, joka tutki taivaankappaleita veljensä rinnalla. Sophie oli monipuolisesti lahjakas, ja astronomian lisäksi hän oli taitava astrologi ja lääkekasvien tutkija. Heinrich Cunitz vakuuttui, että kielten, tähtitieteen ja matematiikan opinnot sopivat myös tytöille, kuten hänen omalle tyttärelleen.

Marian tuleva aviomieskin oli innokas tähtitieteen harrastajia, ja yhdessä Marian isän kanssa hän auttoi Mariaa solmimaan kontakteja aikansa kuuluisimpien tähtitieteilijöiden kanssa.

Maria Cunitz (1604–1644) oli aktiivinen taivaankannen ilmiöiden havainnoija ja tutkija, vaikka öisin taivasta tähyilevänä naisena hän herättikin ahdasmielisessä kotikylässään kummastusta. Hänen oli myös syytä varoa inkvisitiota, sillä vaarana oli, että hänen tieteellinen työnsä tulkittaisiin astrologian tai jopa alkemian harjoittamiseksi.

Marian sydäntä lähellä oli erityisesti aikalaisensa Johannes Keplerin taivaanmekaniikan tutkiminen. Nämä kaksi tähtitieteilijää eivät tiettävästi koskaan tavanneet toisiaan, vaikka asuivatkin jonkin aikaa samoilla seuduilla.

Vuonna 1650 Maria Cunitz julkaisi pääteoksensa Urania Propitia (”Avulias Urania”), mahtavan 552-sivuisen latinan- ja saksankielisen teoksen, joka käsitteli tähtitieteellistä havainnointia, tähtitieteen instrumentteja ja teoriaa, tähtitieteellisiä taulukoita sekä niihin liittyvää matematiikkaa. Hän muun muassa esitti yksinkertaisemmat laskukaavat planeettojen liikkeille kuin Kepler teoksessaan Tabulae Rudolphinae. Cunitz esitti myös parannuksia kuun- ja auringonpimennysten laskutapoihin. Urania Propitian viimeisessä luvussa päästään jopa lähelle tieteisfantasiaa: siinä Maria Cunitz kuvaa miltä auringonpimennys näyttäisi avaruudesta katsottuna.

Koska Urania Propitiassa tähtitieteelliset taulukot esitettiin myös saksaksi – yleensähän tieteellisissä teksteissä käytettiin latinaa – entistä useammat ammattiryhmät pystyivät niitä hyödyntämään. Taulukoista oli erityisen paljon apua muun muassa merenkulkijoille, jotka tarvitsivat tietoa tähtien tarkoista sijainneista navigointia varten.