Keskiajan ihmisen maailmankuva

Miten ja mitä turkulainen kaupunkilainen saattoi tietää asioista vuosina 1394–1395?

FT, tutkijatohtori (Turku Institute for Advanced Studies) Reima Välimäki

Keskiajan Turku sijaitsi katolisesta Länsi- ja Etelä-Euroopasta katsoen maailman rajalla. Ruotsin valtakuntaan kuuluvasta Lounais-Suomesta itään oli ortodoksisen Novgorodin suuriruhtinaskunnan hallitsema alue ja pohjoiseen harvaan asuttuja erämaita. Suomalaiset olivat vähän outoja, vasta hetki sitten osaksi kristikuntaa käännytettyjä pakanoita. Toisaalta nimenomaan Turku ja Varsinais-Suomi linkittyivät osaksi Länsi-Euroopan kaupallisia, poliittisia ja kirkollisia verkostoja. Mutta mitä tavalliset turkulaiset saattoivat tietää muun Euroopan tapahtumista? Katsotaan tilannetta markkinoiden tapahtumavuosien 1394–95 aikoihin.

Ensinnäkin pitää hahmottaa, että keskiajan ihmisten maailmat olivat hyvin erikokoiset. Kuninkaiden ja piispojen maailmat koskettivat vain satunnaisesti tavallisen ihmisen elämänpiiriä. Suurimmalla osalla ihmisistä niin Varsinais-Suomessa, Reininmaalla kuin Kastiliassa elämä oli paikallista, tapahtui enimmäkseen kotikylässä tai -kaupungissa ja päivämatkan päässä siitä. Toki avioliitot, työ, pyhiinvaellukset, sota ja Suomessa myös eränkäynti ja kalastus liikuttivat ihmisiä, ja esimerkiksi Tukholmasta tiedetään suomalaistaustaisia palkollisia. Siitä huolimatta markkinamatka Turkuun oli monelle ympäröivän maaseudun asukkaalle elämän pisin matka.

Ulkomaankauppaa käyvien porvareiden maailma oli tietysti suurempi: Turussa asui monia saksalaistaustaisia porvareita, joilla oli sukua ja kauppayhteyksiä Pohjois-Saksan ja Baltian kaupunkeihin kuten Lyypekkiin, Danzigiin ja Tallinnaan. Monet saksalaisista porvarissuvuista olivat alun perin Westfalenin alueelta mutta siirtyneet Turkuun usein mainittujen Pohjois-Saksan tai Baltian kaupunkien kautta. Suku, liikesuhteet ja kieli liittivät nämä kauppiasperheet osaksi Itämeren alueen verkostoa, ja kauppatavaroiden mukana kulkivat myös uutiset. Eikä kaupankäynti lähialueelle, esimerkiksi Tukholmaan, suinkaan ollut Turun kauppiaiden yksinoikeus. Huolimatta yrityksistä rajoittaa kaupankäyntiä kaupunkien ulkopuolella, myös Varsinais-Suomen talonpojat purjehtivat omilla veneillään kaupantekoon.

Rälssiin kuuluvilla, eli sotilaspalvelusta vastaan verovapauden hankkineilla, oli puolestaan maaomaisuutta laajalla alueella, osalla molemmilla puolilla Itämerta. Esimerkiksi Turun linnanvouti Jakob Dieknillä oli perintömaata sekä nykyisen Ruotsin että Suomen puolella. Tällaisilla miehillä ja naisilla oli luonnollisesti syy ja tarve liikkua ja toimia koko valtakunnan alueella.

Varsinkin korkeampiin kirkollisiin virkoihin tähtäävä papisto opiskeli jo 1300-luvulla säännönmukaisesti ulkomaisissa yliopistoissa, Pariisissa ja erityisesti vuosisadan loppua kohden Prahassa. Piispa, tuomiokapitulin jäsenet ja dominikaaniveljet olivat 1300-luvun lopun Turun kansainvälisintä väkeä, joiden intressit ja matkat veivät ainakin satunnaisesti Euroopan kirkollisiin keskuksiin ja yliopistokaupunkeihin. Turun piispa Bero Balk oli opiskellut sekä Prahassa että Pariisissa ja kävi tuomiokapitulin valitsemana piispaehdokkaana vuonna 1386 hakemassa vahvistuksen viralleen paavi Urbanus VI:ltä Genovassa.

Osa ulkomaille lähteneistä opiskelijoista oli siinä mielessä tavallisia turkulaisia, että he olivat lähtöisin porvarisperheistä, tuskin kuitenkaan kaikkein vähävaraisimmista. Porvaristaustaiseksi on ajanjaksonamme epäilty esimerkiksi Edvidus Torvastia, joka mainitaan 1401 Prahan oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Suomesta yliopistoon lähteneet tähtäsivät tuolloin vielä ensisijaisesti pappisuralle, osa kansainväliselle uralle ja kirkon korkeisiin virkoihin.

Miten Turussa oli siis mahdollista tietää asioista? Uutiset kulkivat hitaasti ja satunnaisesti, mutta kulkivat kuitenkin, kauppiaiden, laivamiesten ja ulkomailla opiskelleiden mukana. Keskiajan tiedonkulku oli yhtä nopeaa kuin ihmisen liike, ja tämä rajoitti myös korkeimman tason diplomaattista kirjeenvaihtoa. Paavi Gregorius XI kuoli Roomassa 23.3.1378. Tieto tästä ennätti Pariisiin Ranskan kuninkaalle 14.4., eli 22 päivässä, ja tämä oli poikkeuksellinen nopeus. Purjehduskautena tieto ja ihmiset Itämeren piirissä liikkuivat viikoissa, mutta meri myös erotti: talvella meri oli monen kuukauden ajan purjehduskelvoton. Suomen sisällä jäätyneet vesireitit olivat kulkuväyliä myös talvella, mutta vastaavasti jäidenlähtö ja kevään kelirikko pysäyttivät liikenteen.

Ruotsin valtakunnasta ja muualta lähialueilta kuultiin tapahtumista kauppiaiden ja merimiesten mukana varmasti suhteellisen säännöllisesti. Sama pätee tietysti korkeiden viranhaltijoiden liikkeisiin. Pitää muistaa, että kun luemme piispa Bero Balkin olleen Lindholmenin linnassa Skånessa kesäkuussa 1395 solmimassa rauhaa kuningatar Margareetan ja Albrekt Mecklenburgilaisen välille, ei piispa suinkaan ollut matkalla yksin. Keskiajan mahtihenkilöt liikkuivat seurueineen, ja mukana oli taatusti sihteeri, palvelijoita ja sotilaita. Eli uutiset tapahtumista levisivät paluun jälkeen niin eliitin illallispöydissä kuin kyökin kautta.

Euroopan oppineisuuden keskuksista tieto kulki jo mainittujen opiskelijoiden mukana. Jonkinlaisen käsityksen oppineiden verkostoista ja tiedonkulusta Turun ja Keski-Euroopan välillä antaa ainutlaatuinen lähde, joka tosin on hieman keskiaikaa myöhempi. Talvella 1585–1586 Turun kirkkoherra Thomas Laurentii opiskeli Tübingenin yliopistossa ja tutustui Kreikan professori Martin Crusiukseen. Thomas kertoi yksityiskohtaisesti Turun ja Ruotsin oloista, muun muassa Juhana III:n sodista venäläisiä vastaan, ja Crusius kirjoitti tiedot päiväkirjaansa. Crusiuksen päiväkirja kertoo tiedonkulusta myös toiseen suuntaan. Crusius lähetti Thomasin matkassa vastauskirjeen ystävälleen ruotsalaisille oppineelle Petrus Jonaelle ja kertoi kirjeessään omien kuulumistensa lisäksi muun muassa Turkin ja Persian välisestä sodasta ja Ranskan kuninkaan sodasta Navarraa vastaan. Kirjeenvaihto ei ollut salamannopeaa, Petruksen kirje oli lähetetty 5.7.1584 ja Martin Crusiuksen vastaus 7.3.1586. Vaikka lähde on myöhempi, ei ihmisten liikkumisessa ollut tapahtunut merkittävää kehitystä, joten voimme päätellä jotain siitä, missä tahdissa ja miten uutiset kulkivat.

Millaisia kuulumisia opiskelijoiden mukana on 1390-luvulla kenties kuulunut? Kuten yllä on todettu, turkulaislähtöisiä opiskelijoita tiedetään 1300-luvun lopun ja 1400-luvun alun Prahan yliopistosta, jossa käytiin eräitä aikakauden kuumimpia opillisia väittelyitä. Siellä kiehuivat riidat englantilaisen John Wycliffen ehtoollista ja kirkkoa koskevista opetuksista, ja pari vuosikymmentä myöhemmin Wycliffen inspiroimat uudistusvaatimukset veivät böömiläisen Jan Husin roviolle Konstanzin konsiilissa. Vaikka tilanne ei ollut 1390-luvulla vielä näin raju, yliopiston väittelyissä ja opiskelijoiden tuvissa kuohui. Todennäköisesti näistä oppiriidoista kantautui tietoa Turun papistolle jo kauan ennen Husin dramaattista tuomiota Konstanzissa vuonna 1415.

Kirjoitan lauantaina julkaistavassa blogikirjoituksessani enemmän lännen suuresta skismasta, eli katolista kirkkoa vuosina 1478–1417 repineestä jaosta, jossa kirkko jakautui ensin kahden, sittemmin kolmen paavin alaisuuteen. Skismaa pidettiin pitkään lähinnä kilpailevia paaveja, kardinaaleja ja Euroopan hallitsijoita koskevana poliittisena jakolinjana, jolla oli suhteellisen vähän vaikutusta tavallisten ihmisten elämään. Kuva on sittemmin tarkentunut, ja tiedämme, että ainakin Italiassa ihmisiä liikutti se, kumman paavin puolesta pappi kirkossa rukoili. Samoin alueilla, kuten Reininmaalla, joissa tasapainoiltiin puolueettomuuden tai kahden eri paavin välillä, skisma herätti suuria tunteita myös maallikoissa. Turussa asia on eittämättä koskettanut huomattavasti vähemmän kuin lähempänä paavia, mutta aivan varmasti turkulaiset ovat tienneet kristikunnan jaosta. Piispa Bero Balk oli käynyt hakemassa itselleen nimityksen Turun piispaksi Rooman paavilta Urbanus VI:ltä Genovassa marraskuussa 1385, ja hänen on täytynyt olla hyvin perillä kirkon tilanteesta, koskettihan se hänen kukkaroaan henkilökohtaisesti. Bero tiedetään ensimmäisenä suomalaisena piispana, jonka on täytynyt maksaa paaville nimitysmaksuna kolmannes vuosituloistaan – syynä tähän oli epäilemättä jatkuvia sotia käyvän Urbanuksen krooninen rahapula.

Vaikka skisma ei olisi ollut päivittäinen huolenaihe, aivan varmasti myös tuomiokirkon ja dominikaanikonventin saarnastuolissa valitettiin kristikunnan surkeaa jakoa. Skisma siirtyi uuteen vaiheeseen, kun Avignonin paavi Klemens VII kuoli syyskuussa 1394 ja hänelle valittiin lokakuussa seuraajaksi Benedictus XIII. Kirkon jako näytti entistä syvemmältä ja yhdistyminen epätodennäköisemmältä. Voimme hyvin olettaa, että uutiset tästä saapuivat myös pohjolan perimmäiseen hiippakuntaan purjehduskautena 1395.

Kirjallisuus

Bautier, Robert-Henri. ”Aspects politiques du Grand Schisme”. Teoksessa Genèse et débuts du Grand Schisme d’Occident: [colloque tenu à] Avignon, 25–28 septembre 1978, toimittanut Jean Favier, 457–81. Colloques internationaux du Centre national de la recherche scientifique 586. Paris: Éditions du Centre national de la recherche scientifique, 1980.

Daileader, Philip. ”Local Experiences of the Great Western Schism”. Teoksessa A Companion to the Great Western Schism (1378–1417), toimittanut Joëlle Rollo-Koster ja Thomas M. Izbicki, 89–121. Leiden : Boston: Brill, 2009.

Diplomatarium Fennicum, dokumentit DF 940; DF 1030
http://df.narc.fi/document/940; http://df.narc.fi/document/1030

Kallioinen, Mika. Kauppias, kaupunki, kruunu: Turun porvariyhteisö ja talouden organisaatio varhaiskeskiajalta 1570-luvulle. Bibliotheca historica 59. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000.

Nuorteva, Jussi. Suomalaisten ulkomainen opinkäynti ennen Turun akatemian perustamista 1640. Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia 177. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1997.

Palola, Ari-Pekka. ”Balk, Bero”, Kansallisbiografia,  https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/213

Swanson, Robert N. ”A Survey of Views on the Great Schism, c. 1395”. Archivum historiae pontificiae 21 (1983): 79–103.

Välimäki, Reima. ””Thomas Laurentii ex metropoli Finlandiae Abo” – Martin Crusiuksen päiväkirjamerkinnät Turun kirkkoherran vierailusta Tübingenissä 1585–1586”. Historiallinen Aikakauskirja 117: 3 (2019): 144–63.