Ääneenluettava tarina: pienen kissan seikkailut keskiajan Turussa

Taas on uusi päivä keskiajan kesäisessä Turussa. Pienelle kissalle jokainen päivä täällä on suuri seikkailu. Aurajoen säkenöivät vedet ja viljaa täynnä olevat pellot, täällä sitä on hyvä elää, miettii kissa hymyillen.

Suuntana on kuitenkin nyt tori, Turun keskiö. Pienen kissan maha murisee, ja se ajatteli napata torilta jotakin purtavaa. Onpas täällä kerrassaan kova vilinä! Kaikkialla on ihmisiä, kauppakojuja, maalaiskärryjä ja lokkeja. Kauppa näyttää käyvän. Kissa tähyilee ruoan perään. Tarjolla olisi ainakin herneitä, kanankoipia, maksaa, kaalia ja lanttua. Ruoan lisäksi torilla myydään myös rihkamaa ja mausteita. Upea tuoksu leijailee kissan nenään. Kalaa! Myyjä on keskittynyt laskemaan juuri saamiaan kolikoita, niinpä kissa käyttää tilanteen hyväkseen ja nappaa suuhunsa pienen kalan.

Kova naurunremakka säikäyttää kissan. Tuttu ääni, lähistöllä on lapsia, mutta missä? Muutaman metrin päässä kuuluu KOPS, KOPS, KOPS. Hui, jättiläislapsia, ajattelee kissa, kun näkee mitä sieltä tulee, ja pinkoo karkuun. Todellisuudessa ne olivat vain lapsia, jotka kävelevät nauraen puujaloilla, mutta eihän pieni kissa sitä ymmärtänyt.

On myös paljon muuta, mitä kissan kannattaa varoa, keskiajalla ei aina ollut niin turvallista. Mitä jos vaikka Ukko- jumala päättää yhtäkkiä aukaista taivaan ja suunnata myrskyn keskelle Turkua? Tai mitä jos lohikäärme hyökkää kansalaisten kimppuun? Onneksi nämä olivat vain tarinoita, mutta keskiajalla niitä pidettiin hyvinkin totena. Kissa havahtuu mietteistään, kun ritarit ratsastavat hevosillaan ohitse kiiltävine haarniskoineen… Pitää pysyä valppaana, etten jää jalkoihin!

Kala suussa pieni kissa jatkaa matkaa etsien sopivaa paikkaa, missä voisi rauhassa köllötellä paahtavan auringon suojalta, ja syödä rauhassa. Kirkon kellot kolisevat. Ehkä kirkon läheisessä puistossa olisi tilaa pienelle kissalle? Torilla on niin kova vilinä, että kissa päättää tassutella joenviertä kirkon suuntaan. Hän katselee ympärilleen. Tuolla kirvesmiehet ja puusepät pitävät pajoissaan meteliä, tuolla taas lapset mutustavat karkkitankoja ja marsipaanimakeisia, onnenpekat! Kauempana siintää asuintaloja, sinne kissa taitaa taas myöhemmin mennä yöpuulle.

Hengästyneenä matkastaan kissa saapuu Tuomiokirkolle. Se on niin suuri, että pientä kissaa alkaa huimata. Se suuntaakin sopivan varjoisan ja suojaisan puskan juurelle, jonka se juuri huomasi. Kala maistuu kerrassaan herkulliselta. Maha pullollaan kalaa, onnellisena se vetäytyy ihanille päiväunille. Kyllä tämä se on hyvää elämää, se ajattelee, ennen kuin sulkee silmänsä ja nukahtaa.

Lisää keskiaikaisia audio-tarinoita mm. Yle areenasta:
https://areena.yle.fi/audio/1-3535516